Magdalena Hai: Kuolleiden kirja – paluu Uhriniituntakaiseen (2020) novelleja

Teemu muisti yhä, miltä kirjan pinta oli tuntunut hänen sormissaan: vähän kihelmöivältä ja nihkeältä. Hän oli kuullut aikuisten puhuvan kirjasta - kun luulivat, ettei Teemu kuule – että kirja on noidan käsikirja, täynnä kauheita loitsuja ja kirouksia ja tehty hirtetyn miehen nahasta. Ja nyt se oli avattu, sitä ei koskaan avattu.

Kuolleiden kirja oli ollut Teemun äidillä iät ja ajat, sillä äiti oli tutkinut uskontotieteiden väitöskirjaansa varten kirjan mustia kirjoituksia. Hänellä oli työhuoneessaan tosi outoja tavaroita ja kasapäin kirjoja, joista pari suurinta oli lasivitriinissä. Siksi, etteivät ne söisi muita kirjoja kitaansa, oli äiti vitsaillut. Äiti oli kerran kuitenkin vihastunut kovasti, kun Teemu oli avannut kaikkein suurimman kirjan. Ja nyt se kirja oli auki - ja äiti poissa. Teemu oli nähnyt miten pelottava olio, nahkapiru oli noussut kirjasta kuin vedestä ja siepannut äidin. Kukaan ei tietenkään häntä usko...

Kirja oli nimittäin alkanut vähitellen vainota Teemua, alkanut kuiskia hänelle ja tullut hänen uniinsa painajaisina.  Alkanut vaatia asioita, tarkemmin sanoen, uhreja. Ja nyt se olio oli taas noussut ulos kirjasta ja halusi hänet, Teemun kitaansa.

Kuka heitä auttaa ja mikä Kuolleiden kirja on? Ovatko tarinat mustista tontuista, päättömistä hirvimiehistä ja aavebussista vain kaupunkitarinoita?

Jännittävä ja hauska tarinakokoelma sopii isommille nuorille.